Enpä ole pariin viikkon jaksanut pitää ruokapäiväkirjaa enkä tätä blogia. Jotenkin vain on sellainen tylsistynyt olo. Olen syönyt, syönyt ja syönyt ja ihan kaikkea. Hyvää ja huonoa ruokaa, terveellistä ja vähemmän terveellistä - ja ihan riittävästi. Jatkan samaa rataa, kunnes motivaatio kunnolla iskee. Ilman stressiä siitä, mitä syön.  Käyn toki aamulla puntarilla, joten tiedän missä mennään, lihotaanko vai laihdutaanko ja pystyn hieman säätelemään suuntaa. Ainakin paremmin kuin, että en vilkuilisi vaakaa ollenkaan. Molempia tasapuolisesti. 

Kuukautiset taas päällä. Ehkä nämä mielialavaihtelu parin viikon ajalta johtuu juuri niistä? Ennen tätä keski-ikää en edes huomannut niiden tulemista, ei ollut mahakipuja, ei kiukuttelua ei mitään. Nyt on vaikka mitä, muttei onneksi kipuja! Suklaanhimo iskee viikkoa ennen, samaan aikaan mieliala painuu miinukselle ja nousee sarvet päähän, jolloin saatan sanot just mitä mieleen tulee, mutta jota en ympäristön vuoksi aina kuitenkaan tee - ja tätä ihanuutta kestää pari viikkoa kuukaudesta.

Tämän viikon teemanani on ollut ulkoilu ja paria iltaa lukuunottamatta olenkin saanut itseni kävelemään töiden jälkeen reilun puolen tunnin lenkin. Aamulla olen kävellyt keskustasta Pasilaan - siis eilen ja tänään. Ihana raikas kevät ilma, linnut laulaa kilpaa ja töihin saapuu aamukahville reipas nainen. Tänään lisäksi ulkoilutin karvakorvan ennen töihin lähtöä. Voi kun osaisikin olla yhtä iloinen jokaisesta uudesta aamusta ja siitä, että pääsee ulos! Meillä ihmisillä olisi paljon opittavaa eläimiltä.  

Vielä kun saisin könyttyä sen fillarin selkään, jonka jo otin varastosta esiin, ja pyöräiltyä tänne töihin ja takaisin. Bussikortti on voimassa vielä viikon - ehkä sitten on jo pakko jaksaa?